Toinen siirto mahasta rintaan tehtiin huhtikuun alussa,leikkaus meni hyvin ja toipuminen hyvässä vauhdissa. Maha on aika kipeä,ilman vyötä pystyy kyllä jo olemaan pitkiäkin aikoja (vaikkei saisi mutta se pirun vyö ei pysy paikoillaan).

Mustelmia oli ja on reippaasti ottoalueella. Rinta on välillä kipeä,todella pinkeä ja kova. No,onhan sinne tungettu 190ml rasvaa. Mutta särkylääkettä kotiutumisen jälkeen on tarvinnut vaan 3 kertaa,aika hyvin kun vertaa viime kertaan.

Jälkitarkastus oli 3kk päästä leikkauksesta. Ja silloin jo näki selvästi että rasvaa ei oikeastaan ole jäänyt yhtään. Ensimmäinen siirtohan on yleensä vasta ns herättelyä. Päätettiin kirurgin kanssa että toinen tehdään pikimmiten. Vatsa näytti ihan hyvältä,paitsi navan oikealla puolella oli pullottava kohta joka oli rasvaimun jälkeen ollut myös kovin kipeä pitkään. Kirurgi sanoi että toisella kerralla ei siihen kohtaan sitten puututa.

Soittoa ei kuitenkaan kuulunut. Soitin kirurgianpolille ja kerroin hoitajalle että kirurgi sanoi että marraskuussakin olisi vapaita aikoja mutta soittoa ei vaan ole kuulunut.Hoitaja laittoi soittopyyntöä/muistutusta. Mitään ei taaskaan kuulunut. Noin kuukauden (tammi-helmikuu 2014) päästä soitin uudelleen ja minut oli poistettu heidän listoiltaan. 'Olet päiväkirurgian potilas.' Olin ymmälläni ja luovutin.

Maaliskuussa postilaatikkoon tipahti kutsu, huhtikuun (2014) ensimmäiselle viikolle.

Ensimmäinen leikkaus tehtiin elokuussa 2013. Nukutuksessa rasvaimu vatsasta ja siirto oikeaan rintaan. Samana päivänä pääsin kotiin tram-vyön ja särkylääke reseptin kanssa. Kipua oli jonkin verran,rintaa särki. Nopeat liikkeet sattui vatsaan. Mutta pahin oli ohi muutamassa päivässä. Turvotus oli kova. Vyön kanssa oleminen vaikeaa,pienen lapsen kanssa kun joutui paljon nostelemaan ja laskemaan. Tram-vyötä oli pidettävä viikko yötä päivää. Reilussa viikossa alkoi olla jo suht normaali olo. Tikit poistettiin tk:ssa kahden viikon kuluttua,ja taas sai selvittää tätä 'harvinaista sairauttaan'. Huoh.

Kutsun odottaminen oli tuskaa. Milloin se tulee,kuinka pitkän ajan päästä on aika,päätetäänkö mitään tehdä,kuinka iso leikkaus siitä tulisi..Kirurgin luokse pääsin n 3-4kk yksityisellä lääkäriasemalla käynnin jälkeen.

Oikein mukava nainen vastassa. Heitin paidan pois ja sanoin että eihän se iso ero ole,mutta minun mielenterveys ei kestä tätä. Kirurgi sanoi että kokoero on ihan riittävä ja varsinkin jos siitä on haittaa niin tottakai aletaan miettiä mitä tehtäisiin.

Hän ehdotti rasvansiirtoa,sanoin toivoneeni samaa. Ja tiesin että siirtoja vaaditaan ainakin kaksi. Homma oli selvä. Sitten mittailtiin,otettiin valokuvat ja jäätiin odottamaan kutsua leikkaukseen.

Puhelin soikin reilun kuukauden kuluttua ja leikkausaika oli jo seuraavalle viikolle.

Rintani ovat aina olleet hieman erikokoiset,niinkuin monella muullakin naisella. Joskus lääkäreiltä asiasta kysyin ja vastaukseksi useasti sain että imetys kyllä korjaa asian yleensä hyvin.

Noh,tulin raskaaksi,25 vuotiaana. Huomasin loppuraskaudesta että kokoero on vain pahentunut ja kovasti odotin mitä käy synnytyksen jälkeen. Kokoero oli selkeä. Päätin rauhoittaa mieleni ja katsoa miten imetys vaikuttaa.

Imetys ei sitten oikein onnistunutkaan,vajaa kuukauden päivät yritin mutta maitoa ei vaan riittänyt. Varsinkaan pienemmästä rinnasta ei maitoa tullut oikeastaan yhtään.

Mielenterveys alkoi kärsiä,rintaliivejä ei voinut pitää ja kokoero näkyi (mielestäni) selvästi myös vaatteiden päältä. Talvella pidin huivia jatkuvasti kaulassa etteivät muut huomaisi.

Keväällä 2013 kuitenkin tajusin että asialle on tehtävä jotain ennen kuin pää ei enää kestä,asia vaivasi todella pahasti. Varasin ajan yksityiselle lääkäriasemalle. Naislääkäri oli kovasti sitä mieltä että kyllä se korjaantuu vielä itsestään ja odottele nyt vielä. Eihän se kokoero ole kuin noin yhden kuppikoon.

Hän kuitenkin soitti seuraavana päivänä perään ja kertoi puhuneensa kollegan kanssa joka oli sitä mieltä että asia vaatii plastiikkakirurgin arvion. Ihanaa! Lähete sairaalaan oli laitettu.