Rintani ovat aina olleet hieman erikokoiset,niinkuin monella muullakin naisella. Joskus lääkäreiltä asiasta kysyin ja vastaukseksi useasti sain että imetys kyllä korjaa asian yleensä hyvin.

Noh,tulin raskaaksi,25 vuotiaana. Huomasin loppuraskaudesta että kokoero on vain pahentunut ja kovasti odotin mitä käy synnytyksen jälkeen. Kokoero oli selkeä. Päätin rauhoittaa mieleni ja katsoa miten imetys vaikuttaa.

Imetys ei sitten oikein onnistunutkaan,vajaa kuukauden päivät yritin mutta maitoa ei vaan riittänyt. Varsinkaan pienemmästä rinnasta ei maitoa tullut oikeastaan yhtään.

Mielenterveys alkoi kärsiä,rintaliivejä ei voinut pitää ja kokoero näkyi (mielestäni) selvästi myös vaatteiden päältä. Talvella pidin huivia jatkuvasti kaulassa etteivät muut huomaisi.

Keväällä 2013 kuitenkin tajusin että asialle on tehtävä jotain ennen kuin pää ei enää kestä,asia vaivasi todella pahasti. Varasin ajan yksityiselle lääkäriasemalle. Naislääkäri oli kovasti sitä mieltä että kyllä se korjaantuu vielä itsestään ja odottele nyt vielä. Eihän se kokoero ole kuin noin yhden kuppikoon.

Hän kuitenkin soitti seuraavana päivänä perään ja kertoi puhuneensa kollegan kanssa joka oli sitä mieltä että asia vaatii plastiikkakirurgin arvion. Ihanaa! Lähete sairaalaan oli laitettu.